Biografia

Rami Rafael on tunnettu parhaiten tangomarkkinat laulukilpailusta, jossa hän on menestynyt upeasti ollen vuosina 2002,2003 ja 2015 kolmen parhaan joukossa. Rami kuvaa itseään monipuoliseksi yleisön viihdyttäjäksi jolle tärkeintä on, että yleisö viihtyy keikoilla ja konserteissa. Ramin tavaramerkiksi on vuosien varrella muodostunut se, että keikoilla yleisö pääsee mahdollisuuksien mukaan vaikuttamaan illan kulkuun ja kappale valintoihin. Laulun lisäksi Ramia voi nähdä useissa juontotehtävissä.

Upeaäänisellä ja karismaattisella Rami Rafaelilla on monta meriittiä jo taskussaan. Hänet on kruunattu Seinäjoen Tangomarkkinoilla Tangoprinssiksi kahdesti vuosina 2002 ja 2003. Molempina vuosina hän sai myös yleisöltä suosionosoitukset: Hänet valittiin kuningassuosikiksi jokavuotisissa, Seinäjoen finaalia edeltävissä Tangogaala-risteilyissä. Vuonna 2003 yleisö äänesti hänet suosikikseen myös MTV3:n Tangomittari-äänestyksessä.

Rami on soittanut harmonikkaa 6-vuotiaasta asti ja laulutuntejakin on käyty. Muista harrastuksista mainittakoon judo. "Tuplaprinssi" onkin kilpaillut kyseistä lajia jopa SM-tasolla. Keväällä '02 ennen Raision Tangomarkkinat -semifinaalia hän ehti valmistua leipuriksi.

Laitilasta kotoisin oleva Rami kuvailee itseään kilttinä ja nöyränä yleisön palvelijana. "Tuplaprinssi" on ehdottomasti nousevia suosikkeja iskelmäkansan sydämissä!

Tässä tapahtumia ja tähtihetkiä elämäni varrelta:

"Lapsena sairastelin paljon, ja äidin muistin mukaan kun olin kymmenen kuukaudenikäinen, niin olin syönyt jo lähes yhtä monta antibioottikuuria, taisin olla oikea ongelmatapaus? Noin kaksivuotiaana pojankloppina oltiin taas kerran lääkärin tutkimuksissa, ja kurkkuani oli tutkittu oikein kunnolla. Diagnoosissaan lääkäri oli huomannut äänihuulissani olevan synnynnäisen kasvuhäiriön ja hän oli tokaissut siinä , että laulajaa tästä pojasta ei ainakaan tule. Josta rohkaistuneena päätin näyttää ja äänihuulia käyttää oikein urakalla! Ensimmäinen "tili" tuli laulamalla kolmen-neljän vanhana kun lauloin varrellinen rikkasihveli mikrofonina parvekkeelta naapurille Dingon Autiotaloa, ja eka palkkamarkka tuli siltä keikalta! Paljon muutakin on tapahtunut tälläkin välillä, mutta kun on niin huono muisti, ettei millään muista ihan kaikkea.

Samoihin aikoihin kun aloitin koulunkäynnin, niin sain mahdollisuuden aloittaa harmonikansoittotunneilla. Vuoden "ahkeran" harjoittelun jälkeen pääsin ensimmäiselle oikealle keikalle Laitilan Veljeskotiin, ensikonsertti meni niin kuin meni, mutta soittoharrastus jatkui. Noin vuosi siitä kun aloitin, hyvä ystäväni Samuli starttasi myös soitonopiskelun harmonikalla. Hänen kanssaan teimmekin tiivistä yhteistyötä mukavan harrastuksen parissa. Ja kun soittotaito karttui niin teimmekin paljon "haitaripartiokeikkoja" aina kahdeksantoistavuotiaiksi yhdessä. Pieni välirikko yhteistyölle tuli, kun olimme päättämässä ysiluokkaa. Meidät oli tilattu soittamaan lukiotaan päättäville jotain kaunista harmonikkamusiikkia , väsäsimmekin aika upean sikermän, kunnes oli H-hetken aika. Aloitimme esityksen, heti kappaleen alkuvaiheessa yksi nuoteista tipahti lattialle. Ei se vielä mitään, mutta Samuli show-miehenä heitti loputkin nuotit lattialle. Ja minä kun en sitä sikermää osannut soittaa kunnolla edes nuoteistakaan!! Puoli vuotta olin siitä äärettömän vihainen, mutta nyt kohta kymmenen vuotta myöhemmin tämä case alkaa pikkuhiljaa unohtumaan.

Musiikin lisäksi urheilu on ollut lähellä sydäntä, ja kouluaikoina harrastinkin aktiivisesti jääkiekkoa, pesäpalloa sekä yleisurheilua Laitilan Jyskeessä. Judossa edustin raumalaista judoseura Samuraita, ja niiltä ajoilta tuli taskuun kaksi aluemestaruutta ja sm-pronssia vuodelta -95.

Laulaminen starttasi oikein todenteolla -96. Muistan vieläkin kun edesmenneeltä kuninkaalta Sauli Lehtoselta oli tullut kokoelmalevy, Saulin levy pyöri soittimessani yötä päivää ja lauloin mukana, yleensä vasta silloin kun muu kotoväki ja velipoika ei ollut kotona. Siitä noin puolen vuoden kuluttua aloitin pikkuhiljaa laulutunneilla: Ensin Laitilassa, myöhemmin Turussa Bel Canto- laulukoulussa Risto-Pekka Alhaisen opeissa.. nyt ennen tämän vuoden -03 tangomarkkinoita sain loistavaa opetusta laulajatar-laulunopettaja Maria Juholalta myöskin Turussa.

Orkesteri ja bändihommat tuli kuvioon kouluaikoihin ja vuosi oli -97 marraskuu kun päätimme luokkakavereiden kanssa perustaa oman orkesterin. Ja keikkakuviotkin alkoi hetimmiten ennen kuin oli ohjelmistotkaan treenattu, saatikka kokoonpanolla edes nimeä ehditty miettiä. Ensimmäiset esiintymiset tehtiin nimellä "The nimetön", mutta sekin sanottiin vain jos joku sattui kysymään. Kysyipä eräskin miespuolinen ravintolanvieras henkilökunnalta, että milloin ne "mustapäät" tulee seuraavan kerran soittamaan, ei varmaan kuitenkaan tarkoittanut finnejä vaan muusikoita. Nimiasiatkin tuli pikkuhiljaa kuntoon ja orkesteri ristittiin Tanssiorkesteri Jellonaksi, jotka karjahtelee vieläkin.. tosin perustajajäseniä on mukana enää yksi "Juhis" Juha-Matti Kaasalainen. Vakka-Suomen alueen juhla- ja tanssipaikat tulivat tutuiksi, oli synttäreitä, häitä, erilaisia peijaisia, sekä sukujuhlia.

Eräs ikimuistoisin keikka taisi olla -98 vuodelta kun Seppo Kulmala otti yhteyttä ja kysyi halukkuutta ja kiinnostusta lähteä keikalle Someron Teeriharjulle Finkkujen lämppäreiksi eli kakkosbändiksi. Siitä olimme ihan innoissamme ja keikkakin meni mukavasti ja paikan päälle oli tullut noin 800-1000 tanssijaa. Poikien kanssa olimme pää pyörällä, ja huvittavinta asiassa oli se, että Somerolla oli enemmän polkan tanssijoita kuin meidän aiemmilla keikoilla oli ollut yleisöä kerrallaan missään keikalla. Eli voitte arvata, että vähän housunlahkeet ja paikat tutisi ennen settiämme. Jellonien kanssa tein keikkaa 2002 heinäkuuhun asti. Eli prinssiksi tuloni jälkeen joutui, tai sai Jellonat etsiä uuden karjahtelijan.

Laulajan työni lisäksi opiskelin ja sain leipurin ammattitutkinnon valmiiksi 2002 toukokuussa. Tätä aiemmin olen suorittanut ravintola-alan perustutkinnon. Leipurin ja kokin töitä ehdin tehdä yhteensä muutaman vuoden ennen kuin tuli armeijaan lähtö. Varusmiespalvelukseni aloitin 2000 tammikuussa Upinniemellä, siellä palvelin alokasajan, jonka jälkeen sain odotetun siirron Laivaston Soittokuntaan Turun Pansioon. Se oli mahtavan mukavaa aikaa ja sai laulaa sekä soittaa kyllikseen, eli tehdä sitä mistä pitää.

Rami Rafael